A guide to the utilization of LCI/LCA databases for Estonian enterprises

The LCA methodology for assessment of the performance of product systems is practically unknown in Estonia until now. Recently, interest has been growing to carry out LCA-studies for Estonian products as well. The aim of this guide is to encourage Estonian enterprises to conduct LCAs for their own products by providing information on the data collection phase of LCI and information on some databases from the viewpoint of Estonian key products. The applicability of the seven selected generic databases for future LCIs of the Estonian key products was considered. Also their main raw materials and countries of origin were identified. Additionally, guidelines on important issues to be taken account in the data collection were also developed. The guidelines deal with the modeling of the product systems, the use of primary and secondary data, the importance of the country-specific electricity production profiles, and the validation and documentation of the collected LCI data. The main conclusions were that there exists no country-specific LCI data for Estonia in generic databases. These databases contain data for almost all Estonian key products and their main raw materials, but the applicability of specific process data must be verified separately in each case. All examined databases are applicable for Estonian industry in similar way as in any other country, because the generic databases are typically used for raw materials manufactured elsewhere

Perehdytys ylirajaisessa oppimisympäristössä : kokemuksia espanjalaisten sairaanhoitajien perehdytyksestä terveydenhuollon työyhteisössä

Tutkimuksessa selvitettiin Espanjasta Suomeen rekrytoitujen sairaanhoitajien perehdytystä itäsuomalaisessa terveydenhuollon työyhteisössä. Ulkomaisen työvoiman rekrytointi- ja koulutuskysymykset ovat Suomen terveydenhuollossa yhä ajankohtaisempia, kun suuret ikäluokat eläköityvät. Niinpä terveydenhuollon henkilöstöä on rekrytoitu Suomeen muun muassa Espanjasta ja Filippiineiltä. 2010-luvun alkupuolella Espanjan työttömyyden painostamana monet sairaanhoitajat lähtivät kotimaastaan ulkomaille töihin. Tutkimukseen osallistunut työyhteisö kiinnostui espanjalaisten sairaanhoitajien rekrytoinnista Suomessa vallitsevan sairaanhoitajapulan myötä, ja vuonna 2012 työyhteisöön saapui kolme sairaanhoitajaa Espanjasta. Tutkimuksessa selvitettiin Espanjasta Suomeen rekrytoitujen hoitajien sekä heidän kollegoidensa näkemyksiä ja kokemuksia espanjalaisten sairaanhoitajien perehdytyksestä. Vastauksia haettiin muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Onko perehdytys vastannut odotuksia? Tukeeko lähtömaakoulutus perehdytystä? Miten perehdytystä tulisi kehittää? Tutkimusaineisto koostui itäsuomalaisen terveydenhuollon organisaation kahdella osastolla tehdyistä kolmen osastonhoitajan, kuuden sairaanhoitajan ja neljän lähihoitajan haastatteluista, kahden osaston perehdytysmateriaalista ja yhdestä asiantuntijahaastattelusta. Tutkimus osoitti, että espanjalaisten sairaanhoitajien perehdytys liittyi pääasiassa suomen kielen opiskeluun. Hoitajien ammatilliseen osaamiseen oltiin lähes poikkeuksetta tyytyväisiä, mutta suurimpana haasteena työstä suoriutumiselle nähtiin suomen kielen riittämätön osaaminen. Työyhteisössä pyrittiin kaksisuuntaiseen perehdyttämiseen tarjoamalla perehdytystä myös vastaanottavalle työyhteisölle. Työyhteisössä oli myös opittu espanjalaisten sairaanhoitajien rekrytoinnin myötä kulttuurien välisen vuorovaikutuksen taitoja, kuten selkokielen käyttöä, piirtämistä ja toistoa ymmärtämisen varmistamiseksi. Ennen Suomeen muuttoa espanjalaiset sairaanhoitajat osallistuivat Espanjassa järjestettävään lähtömaakoulutukseen, jossa heille opetettiin suomen kieltä sekä annettiin Suomen yhteiskuntaa ja kulttuuria koskevaa tietoa. Suoritettu tutkimus osoitti, että lähtömaakoulutuksen ja Suomessa tapahtuvan perehdytyksen välisessä jatkumossa oli katkoksia. Perehdytyksen ensiaskeleina voidaan pitää rekrytoinnissa ja lähtömaakoulutuksessa jaettua tietoa, jota tulisi täydentää työyhteisössä tapahtuvassa perehdytyksessä. Tutkimustulokset paljastavat, että suomen kielen oppimisella on keskeinen rooli perehdytyksessä ja että espanjalaishoitajilla oli Suomeen tullessaan vaikeuksia hahmottaa uutta työnkuvaansa terveydenhuollon työyhteisössä. Lisäksi tutkimus osoitti, ettei espanjalaisten sairaanhoitajien osaamista täysin hyödynnetty vastaanottavassa työyhteisössä, vaan heitä perehdytettiin työyhteisön perinteisiin tapoihin tehdä työtä. Espanjalaishoitajien työtoverit näkivät oppimisen olevan espanjalaisten vastuulla, sen sijaan että perehdytystä olisi tarkasteltu kaksisuuntaisena oppimisprosessina. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että kansainvälisen rekrytoinnin, lähtömaakoulutuksen ja Suomessa tarjottavan perehdytyksen tulisi toimia saumattomasti keskenään, jotta ulkomailta rekrytoitu hoitohenkilöstö pystyy hoitamaan työnsä itsenäisesti ja kiinnittyy osaksi suomalaista työyhteisöä. Ulkomaalaistaustaisen henkilöstön perehdyttämiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja vanhoja perehdytysmalleja tulisi päivittää. Perehdytyksen olisi hyvä olla kaksisuuntaista, jolloin perehdytystä saa paitsi uusi työntekijä myös vastaanottava työyhteisö

Suojelusenkeli, viestinviejä, henkiopas, paha enkeli : Enkelien tehtäviä kuuden miehen kertomissa kokemuksissa

Tutkielmassa tarkastellaan miesten kertomia enkelikokemuksia. Miesten enkelikokemuksia ei ole ennen tutkittu, suurin osa enkeliuskoon ja enkelikokemuksiin liittyvästä tutkimuksesta on kohdistunut naisiin. Tutkielman keskiössä on miesten kertomat enkelikokemukset, ei miehisyyden tutkiminen sinänsä. Aineistoni koostuu itse keräämästäni haastatteluaineistosta, jonka keräsin marras-joulukuussa 2013. Haastattelin yhteensä kuutta miestä, kaikki haastattelut on tehty pääkaupunkiseudulla. Haastateltavien ikäjakauma on vaihteleva, 29-70 vuotta, keski-ikä noin 48 vuotta. Jokainen näistä kuudesta miehestä kuuluu tai on joskus kuulunut evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja tuntee perinteisiä kertomuksia enkeleistä. Kolme heistä on omaksunut myös uushenkisempää tietoa enkeleistä ja heidän tehtävistään. Jokainen haastateltava kertoi pitävänsä itseään uskonnollisena tai hengellisenä ja kertoi osallistuvansa uskonnollisiin tai hengellisiin tilaisuuksiin joko aktiivisesti tai silloin tällöin. Tarkastelen tässä tutkielmassa sitä, millä tavalla tutkittavan omaksuman tradition välittämä käsitys enkelistä näkyy hänen kertomassa enkelikokemuksessa. Tutkimuskysymyksiäni ovat, millaisia tehtäviä enkeleillä on haastattelemieni miesten kertomissa kokemuksissa ja millaisen roolin nämä miehet itse kertomissaan kokemuksissa omaksuvat? Tarkastelen myös sitä, millaisissa tilanteissa kokemuksia syntyy, sekä sitä, miltä enkeli kerrotuissa kokemuksissa näyttää, kuulostaa ja tuntuu. Tutkielmassani olleiden kuuden miehen kertomuksissa enkelikokemuksistaan on löydettävissä Sundénin rooliteorian mukaisia roolitilanteita, jotka näyttäytyivät enkelien erilaisina tehtävinä. Näitä enkelille annettuja tehtäviä olivat suojelusenkelin, henkioppaan, viestinviejän ja pahan enkelin tehtävät. Tutkittavien omat roolinotot olivat aineistossani selvästi vaikeammin löydettävissä kuin enkeleille annetut tehtävät, mutta aineistosta oli löydettävissä myös duaalisia roolitilanteita, erityisesti suojelusenkelikokemuksissa. Kuusi haastattelemaani miestä kertoivat kokeneensa erilaisia enkeleitä, erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Mikään tietty fyysinen paikka ei ollut todennäköisempi enkelin kohtaamispaikka, mutta kokemukseen liittyi haastattelemieni miesten mukaan useimmiten jotain elämäntilanteen kannalta merkittävää, kuten kriisi tai ahdistus. Aineistoni puitteissa voi todeta, että vaikka kristillisestä yhteisöstä oli etäännytty ja hengellinen elämä löydetty jostain uushenkisemmistä yhteisöistä, alun perin omaksuttu kuva enkelistä ei ole kokonaan hävinnyt, vaan saanut uusia muotoja ja erityispiirteitä. Haastateltavieni kertoman perusteella enkelikokemuksen taustalla voi näin vaikuttaa sekä kristillinen traditio että mahdollinen myöhempi hengellisyys, omia rooleja ja enkelien tehtäviä on mahdollista omaksua kummastakin

"Kuule vielä toiveeni" : Kuolevan potilaan toiveet

Kuolevan potilaan on tärkeä kokea, että hän on arvokas ihmisenä ja hänen loppuelämänsä on laadukas. Potilas tulee huomioida toiveineen kokonaisvaltaisesti. Potilaan toiveet sisältävät usein myös toivoa, mikä on keskeinen tekijä potilaan senhetkisessä elämässä. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata, millaisia toiveita kuolevilla potilailla oli elämänsä loppuvaiheessa. Opinnäytetyön aineisto hankittiin elämänkertakirjallisuudesta. Opinnäytetyö tehtiin laadullisella menetelmällä ja analysoitiin sisällönanalyysi-menetelmällä. Opinnäytetyömme tuloksena kuolevat potilaat esittivät paljon toiveita läheisil-leen ja hoitohenkilökunnalle. Potilaiden toiveet liittyivät elämänarvoihin, ihmis-suhteisiin, hoitoon, aikaperspektiiviin ja eksistentiaaliseen ahdistukseen. Sairastumisen vastapainoksi potilaat toivoivat elämäänsä iloa ja elämyksiä. Opinnäytetyömme tulokset toivat esille tietoa kuolevien potilaiden toiveista, joi-den avulla potilaiden toiveiden kuulemista voidaan kehittää.It is important for dying patients to experience, that they are valued and the rest of their lives is of good quality. Every aspect of the patients and their wishes should be paid attention to. Most wishes include hope, which is an important factor in patiens’ lives. The aim of this study was to describe what kind of wish-es dying patients have. The Bachelor’s thesis was conducted using qualitative research method. The material was collected from biography literature. The collected material was analysed with the help of a content analysis. According to the results of the study, dying patients have wishes wich they tell to their nearest ones and nurses. The wishes were connected to life values, relations, care, time perspective and the existential anxiety. Dying patients wished for happiness and experiences in their end of lives. The results of this thesis revealed what kind of wishes dying patients have, and they can be utilized in developing the hearing of patients’ last wishes

Ikteerinen potilas päivystyksessä

Teema : hepatologia. English summaryPeer reviewe

Animal welfare control – inspection findings and the threshold for requesting a police investigation

An increasing proportion of animal welfare violations in Finland are related to companion animals. However, only a small number of these issues are investigated or prosecuted. The aims of this study were (i) to describe the inspection findings and the resulting actions of the official municipal veterinarians in the Finnish Capital Region and (ii) to identify the factors that predict their submissions of investigation requests to the police. Our data consisted of animal welfare complaints and official veterinarians' inspection reports and decisions from 811 cases of animal welfare control in the Finnish Capital Region. The data covered the period from March 2019 to April 2020. We performed logistic regression analyses to identify the factors that best predict when official veterinarians detect non-compliances and report the cases for police investigation. In 86% (696/811) of the cases, the veterinarians performed at least one animal welfare inspection, and/or received information from the police, or otherwise investigated the complaint. The most common forms of non-compliance were lack of basic maintenance and care (42%, 295/696) and insufficient veterinary care (27%, 185/696). The veterinarians requested for a police investigation in 9.6% (44/460) of all cases with detected non-compliances. The best predictors for detecting non-compliances with the animal welfare legislation were complaints of insufficient veterinary care (OR 1.9, CI 1.1-3.4), the cases assessed by the information from the police and/or an animal shelter (OR 15.2, CI 7.9-29.2), at least one inspection in an animal's premises with prior warning (OR 11.2, CI 5.5-22.6), and without prior warning (OR 17.0, CI 9.7-29.5). Complaints of violence against animals were negatively associated with detecting non-compliances (OR 0.5, CI 0.3-0.9). However, the detection of violence against animals predicted requests for police investigations (OR 9.3, CI 3.1-27.9), as did the execution of permanent urgent measures by official veterinarians (OR 4.9, CI 1.9-12.9). To improve the animal welfare control system and the investigation of crimes against animals, cooperation between officials should be developed. Further studies are needed to improve the understanding of the prevalence of violence against animals, and to advance methods used by animal welfare control to identify cases of violence.Peer reviewe

Flipped Learning for novices and advanced yarn crafters in Higher Education

We would like to thank the anonymous reviewers for their insightful comments and critiques. We also thank Ike Laine and Miika Laine for transcribing the interviewsPeer reviewedPublisher PD

The importance of institutions and policy settings for car sharing – Evidence from the UK, Israel, Sweden and Finland

The rapid growth of cities requires effective management of transport demand and restructuring of transport systems to address the needs of growing urban populations in an environmentally, socially and economically sustainable way. In recent years, car sharing has emerged as an alternative to owning cars in cities, which has potential to bring environmental gains and address social considerations. There is a sizeable academic inquiry about the social and environmental benefits of car sharing and the barriers to its introduction and provision in different empirical contexts. However, most research on the determinants of its uptake and the ease of provision remains limited to investigating consumer demand and how to realise the benefits of car sharing. Drawing on cases from the UK, Israel, Sweden and Finland, this paper focuses on the institutional and policy settings to understand the systemic barriers for car sharing services in diverse urban contexts to expand knowledge on the challenges to and the challenges that emerge from car sharing schemes